Historia

Mutasen sukua Pohjois-Karjalassa vuoteen 1775  

Mutaset ovat eräs vanhin nimeltä tunnettu pohjoiskarjalainen suku. Sen jälkiä voidaan seurata taaksepäin vuoteen 1589, mutta vanhimmassa Pohjois-Karjalaa koskevassa asiakirjassa, vuonna 1500 laaditussa Vatjan viidenneksen verokirjassa, tätä nimeä ei esiinny. 

Lähteissä on myös sen verran aukkoja, ettei jokaisen Mutasen polveutumista voi varmasti todeta. Ortodoksiseurakuntien kirkonkirjat alkavat vasta 1800-luvun alusta. Sitä ennen on turvauduttava hallinnollisen tilakirjanpidon hatariin tietoihin sekä muihin sattumanvaraisiin mainintoihin. Luterilaisten seurakuntien vihittyjen luettelot mainitsevat ne aviot, joissa vaimo oli luterilainen, kuuluipa mies kumpaan kirkkoon hyvänsä. Kastettujen luettelosta taas erottuvat ortodoksiäidit. Lisäksi liitettiin läänintileihin kussakin seurakunnassa kuulutettujen luettelot todisteiksi kuulutusten yhteydessä kruunulle kannetuista maksuista. Olisikin syytä poimia sieltä Taipaleen (Liperin ortodoksiseurakunnan) pappien muistiinpanot täydennykseksi nyt esitettävälle.

Ensimmäinen nimeltä tunnettu Mutanen, Anisim, mainitaan Kontiolahden Paiholassa vuosina 1589 - 93, seuraavana Mihaila vuonna 1618. Vuosina 1631 - 51 Paiholassa asunut Timofei oli Saavan poika, mutta tämä isä ei esiinny säilyneissä maakirjoissa.

Timofein jälkeen Mutaset katosivat Paiholasta ja ilmestyivät Pielisensuuhun, jossa Laasari Mutanen mainitaan vuosina 1681 - 83, vuosilta 1652 - 80 ei ole tallella lähteitä. Mutta jo vuonna 1650 merkitsi Käkisalmen läänin maamittari Erik Utter lääninkarttaan Pielisjoen suulle nimen "Mudala" osoitukseksi tämän kantapaikan haltuunotosta. Laasari - tai hänen isänsä - lienee asettunut Utran alapuolelta jo vuonna 1618 mainittuun Viinisilmän autioon, sillä tätä ei esiinny autioluettelossa vuoden 1645 jälkeen. Talo sai myöhemmin nimeksi Iivola (Pielisensuun n:o 4). Kenties Timofein toinen poika Tenessi sisältyi vuosina 1681 - 85 Selkien savuluetteloihin Hovilan (n:o 14) asukkaana.

Laasarin jälkeen Iivola jakautui ainakin muutamaksi vuodeksi kaiketi hänen poikiensa Mikin (1685 - 93) ja Sohvon (1690 - 96) kesken Uusi paikka lienee ollut Mikkola (Pielisensuu n:o 5). Nythän Mutalan taloista on säilynyt vain Teppola Utrantien ja Mutalantien risteyksessä. Vuonna 1722, lähdekatkon jälkeen, mainitaan Mutalan asukkaana Miikkula, nähtävästi Sohvon poika, joka isännöi talossa 1740-luvulle asti. Hänellä näyttää olleen kaksi poikaa Huotari ja Trohkima, joista jälkimmäinen oli isäntänä 1750-luvulta katsauskauden loppuun. Huotari vastasi talosta vain vuonna 1755.

Vuonna 1732 ilmoitettiin Mutalan miesväen joukossa myös Heramo Mutanen, joka silloin otti nimiinsä talon Lehmosta (n:o 1 Mutala). Hänen lapsistaan tunnetaan ainakin neljä. Talo jäi 1760-luvun lopulla Teppana-nimiselle pojalle. Jaakko otti aviokseen paiholalaisen Irenia Kiiskisen ja ryhtyi uudistilalliseksi 1750-luvulla Jakokosken Ohonvaaraan. Tämä talo (n:o 12 Mikkola) jäi hänen pojalleen Iivanalle. Toinen Jaakon pojista Petri syntyi 2.5.1741.

Lehmon Heramon perheestä mainitaan kaksi tytärtäkin. Tatjana meni miniäksi Kontiolahden Aholoille Keskilään (n:o 35) Matti Leppäsen vaimoksi. Hourin haki Ontrei Piiroinen emännäkseen Polvijärven Sotkumaan. Samaan Heramon "pesueeseen" saattoi kuulua vielä Kirilä, joka tuli vuonna 1752 isännäksi Jakokosken Mietalaan (n:o 4).

Isonvihan jälkeen ilmestyi Mutasia Taipaleenkin puolelle Liperiin. Vuonna 1722 mainitaan Ontrei Liperin Särkijärven Nivan (Taipale n:o 85) asukkaana pysyen sillä paikalla 1740-luvulle. Häntä seurasi noin vuonna 1700 syntynyt poika Dimitri, joka kuoli vähän ennen vuotta 1770 ja oli naimisissa Stepanida Hartikaisen kanssa. Ontrein tytär meni käsämäläisen Jelisei Hartikaisen vaimoksi.

Dimitrillä ja Stepanidalla oli kaksi poikaa Jaakko ja Samuila. Ensinmainittu oli kotitalon isäntä vuonna 1770, mutta muutti sitten Kiteelle Suopasaaren Mertalaan (n:o 7) kenties Muljulan Leskisten houkuttelemana, nämä kun olivat muuttaneet sinne Liperin Leskelänvaarasta. Jaakko Mutasen vaimo oli näet Leskinen. Samuila esiintyi Nivan isäntänä vuonna 1775.

Vielä lähempänäkin, Viinirannan Hartikkalassa (Taipale n:o 54) eli Isonvihan ajasta alkaen Ilja Mutanen aina vuoteen 1770 asti. Hänellä ei ollut poikaonnea, ja talo jäi hänen kuoltuaan vävylle Simana Hartikaiselle. Talokin sai isossajaossa nimen tämän mukaan. Tyttären nimi ei esiinny lähteissä.

Edellämainittujen lisäksi eli vielä Ulassi Mutanen 1750-luvulta vuoteen 1766 Polvijärvellä Sotkuman Rukonivassa Mutalan (n:o 36) asukkaana. Hän lienee ollut Nivan Ontrein poikia.

Liperin Mutasten yhteys Joensuun Mutalaan jää toistaiseksi hämärään. Kenties Mikki tai joku toinen Laasarin poika meni sieltä kotivävyksi Taipaleen Särkijärvelle, mutta jäi mainitsematta kirjoissa, kun talo kulki niissä appi-isännän nimissä. Yhtä vähän tunnetaan Tuupovaaran Öllölään ilmestyneen Petri Mutasen alkuperää. Hänet vihittiin vuonna 1741 erään Tunttusen lesken Balaga Lipitsättären kanssa, ja hänestä tuli sikäläisen Koskelan (Öllölä n:o 9) isäntä.

Tietomme 1600- ja 1700-luvun Mutasista ovat siis toistaiseksi niukkoja. Polveutumiset jäävät hämärään, ja ensimmäiset naissukulaiset mainitaan vasta 1700-luvulla. Mutta nämäkin palaset kelvannevat pohjaksi, joka voidaan yhdistää kirkonkirjoista saataviin tietoihin 1794 - 1810 laadittujen hallinnollisten luetteloiden perusteella. Muutaman vuoden kuluttua julkaistavat Suur-Liperin asukasluettelot antanevat koottuakin tietoa Mutas-suvun "juurten" liittelemiseksi.